Nyt ei oikein vain inspaa, viikonloppu oli sen verran rankka, tosin uusia tuttavuuksiakin ehdittiin solmia Christian Fellowship-tilaisuudessa. Koska aivot lyövät nyt jotenkin tyhjää, niin sen sijaan että yrittäisin vääntää jotain henkevää päivän polttavista puheenaiheista (= TV-dokumentti muovista), ajattelin palata jatkamaan vanhasta aiheesta, Jedidot-lauluryhmän vaiheista.

Taisin aiemmin jo luetella, ketä meitä oli mukana silloin, kun meille ehdotettiin nimeksi viittä vaimoa. Raija kuitenkin lähti opiskelemaan, Sirkulle ja Anskulle tuli muita esteitä. Sailalle oli kuitenkin tullut mieleen kysyä Eevaa kuorosta sekä Jaanaa ja Liisaa. Mukana oli jonkin aikaa myös Ritva, sitten tuli Aulikki mukaan, ja käytännöksi alkoi vakiintua, että Aulikki lauloi kanssani alttoa ja Saila siirtyi sopraanoon. Samoin vakiintui pitkäksi aikaa kokoonpanoksi, Aulikki, Liisa, Saila, Sanna ja mä, mutta sitten saimme Katista uutta nuorta verta. Pienten lasten äitinä hän on nyttemmin siirtynyt reserviin, josta häntä tarvittaessa hälytellään tueksi, jos alkaa kato käydä.

Vaikka Jedidot-nimi on feminiinimuoto, niin on meidän riveissämme käynyt toisinaan miehiäkin. Kerran ainakin on Ahti säestänyt sapattiaterialla, kun itse makasin angiinassa (mä en ikänä muista, kuinka tuo tauti kirjoitetaan). Samoin nuorimies Mikko toi Liekkilauluun aivan uutta säväkkyyttä sekä soitollaan että laulullaan. Sirkun mies Veikko oli mukana vähän pitempään, muttei kuitenkaan muutamaa keikkaa kauempaa.  

Sitten saimme mukaan viulistin. Dalia oli aarre, josta jouduimme kuitenkin luopumaan aivan liian pian.

Toistaiseksi tuorein Jedida on Terttu. "Toistaiseksi" tarkoittaa sitä, että Harri on jo kysellyt, saisiko eräs kamerunilainen rouva tulla mukaan ryhmäämme ja tietenkin otamme mielellämme mukaan uutta väriä, jos tuollainen sanonta sallitaan tässä yhteydessä. 

Myöhemmin saatan hyvinkin kertoa jeditarinan, jonka kuulin Liisalta. Se on tarina johdatuksesta.