Illalla ennen nukahtamista tunsin rintakipua. Todennäköisesti se johtui makuuasennostani, mutta johduin kuitenkin ajattelemaan – varmaan Kirillin äkillisestä poismenosta johtuen – mitä jos tulee sydänkohtaus ja kuolen tänä yönä. Tajusin, etten ole "toimittanut taloani". Mitä kaikkea jäisikään jälkeeni, läheisteni selvitettäväksi ja tehtäväksi, jos kuolema nyt korjaisi. Ensimmäisenä ajattelin henkilökohtaisia kirjeitä. Toisaalta on upeaa, että esimerkiksi sodassa kuolleen isoisäni kirjeet mammalle ovat säilyneet jälkipolville. Mutta sisältääkö minun kirjeenvaihtoni sellaista, minkä ei pidä ikinä tulla julki?

Aamu koitti, ja kerrankin tunsin iloa ja kiitollisuutta siitä, että olen herännyt uuteen päivään. Ei se ole koskaan itsestään selvää.

Tältä päivältä voin vielä odottaa joko huippuraamattuluentoa tai huippukonserttia. Enten tenten. Raamattuluento on mahdollista saada nauhoitettuna myöhemmin kuultavakseen, mutta tekijänoikeussäädökset estävät konsertin taltioimisen. Tämä kenties ratkaisee valinnan Sepon ja Sergein väliltä viimeksi mainittuun. Norjasen luentoa voi kuulla livenä huomennakin. Jos silloinkin saa taas herätä uuteen aamuun. Kravtshenko ei ehkä ihan heti tule uudelleen Raaheen konsertoimaan.