Olin ajatellut kirjoittaa Väyrysestä, positiivisesti (siihen olisi inspiroinut ansiokas yleisönosastokirjoitus tänäisessä Raahen Seudussa), mutta positiivisuus haihtui ja inspis myös, kun valoisa aamupäivä muuttui illan mökötykseksi. Tällä kertaa tyystin eri suunnasta kuin mistä aiempi paha tuuli tuuli. Tämä on sitä tuiki tavallista, joka ei edes uniin tule, niin kuin taannoinen riesa (tekoparrassa ja sikaria tuprutellen, enempää en kerro).

Jospa muistan Paavoa vielä huomisen Kauhajoen visiitin jälkeenkin. Olen siis syntymäpäivänäni matkoilla ja juhlistan sitä nauttimalla Teatteri Kajon esittämästä dekkariklassikosta, Agatha Christien Hiirenloukku. Mattimyöhäiset ehtivät vielä Palmusunnuntaina viimeiseen näytökseen. Näkemättä voin suositella. 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />