<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Myöhästyimme nolosti konsertin alusta, ovet oli jo suljettu ja oven vieressä kyltti "HILJAISUUS". Mutta odotimme avausnumeron loppuun ja aplodien aikana livahdimme takapenkkiin Tapanin viereen. Ehdimme parahiksi, koska Tapanin vuoro oli heti toisena säestää kanteleella Tanjan laulama Merikannon Soi vienosti murheeni soitto. Itkuhan minulta tuli heti kun kantele alkoi helkkyä…

Toinen elämys oli kuulla poikamme myös laulavan Sibeliuksen Lastu lainehilla. Pojan kaunis ääni oli täysi yllätys! Ei hän kotioloissa ole ääneen harjoitellut…

Laulajat vain paranivat loppua kohti. Ja ohjelmisto. (Franz Lehárin Volga-lied on UPEA!)

 

Mutta että erään laulun sanatkin natsasivat niin tilanteeseen… Tanja oli juuri aloittamassa George Gershwinin Summertimen, kun pieni vauva alkoi parkua äitinsä sylissä. Äiti toki sai lapsen rauhoittumaan, mutta eikös vain laulajakin kohta laulullaan rauhoitellut: "Hush, little baby, don't you cry…"

Vaihdoimme poikani kanssa huvittuneet katseet.