<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mikäs se oli se Asterix-albumi, jossa tehtiin juustofondueta (ja jossa oli kilpailu; leipäpalansa pudottanut sai ensipudotuksesta raippaa, sitten keppiä – vai toisin päin – ja kolmannesta kerrasta paino jalkoihin ja järveen). Muutaman kierroksen jälkeen kaikki leikkijät olivat sulan juustomassan peitossa. Tarinan kuva muistui elävästi mieleeni eilen, kun ensimmäistä kertaa eläissäni söhelsin karvanpoistovahan kanssa. En olisi tainnut ostaa mokomaa tököttiä, jos olisin älynnyt kuinka hidasta, suttuista, vaivalloista ja tahmaista hommaa sulan vahan kanssa häslääminen on. Juuston saisi sentään syömällä pois. Mutta ei sillä kyllä karvat irtoa, luulen.

En ole pariin viikkoon käynyt blogilla, mutta eipä täällä ole tainnut muitakaan käydä. Kesälomalaista ei saa kirjoittamaan ennen kuin tapahtuu jotain kuohuttavaa. Tai kuorruttavaa.