Löysin ilokseni Ruukin kirjastosta Agatha Christien Hiirenloukun, jota en ollut löytänyt Raahesta, vaikka täällä on isompi kirjasto. Hiirenloukku sisälsikin useita lyhyitä dekkarikertomuksia. Niistä ensimmäiseen - Kolme sokeaa hiirtä – pohjautuu klassikkonäytelmä, jota myös Kajo esitti Kauhajoella viime keväänä. Halusin lukea, miten uskollinen heidän versionsa tekstille oli. Riittävän ja sopivan uskollinen. Elävästi muistui siskoni roolisuoritus, kun luin, miten kirjailija kuvasi Paravicinin voimakasta elehdintää ja joustavaa nuorekasta liikehdintää.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 Sitten jotain aivan muuta. Pyhä kirja ja muutamat laulut kuvaavat lähtöä ja luopumista telttavaarnojen irrottamisella. Minullekin tuli taas muutto eteen, mutta siihen ei liity mitään kovin dramaattista, pelkästään työläyttä ja hikoilua. Työtilani (lue: luokkani) on vaihtanut paikkaa tiuhaan, edestakaisin, sekä koulun sisällä että koulujen välillä. Viimeksi viime keväänä raijasin kymmeniä pahvilaatikollisia mamukampetta takaisin entiseen mamu-luokkaan. Minun aikanani yläkoulun mamuluokan paikka on vaihtunut suurin piirtein joka vuosi sieltä tänne ja täältä takaisin sinne. Joka kerta en ole edes viitsinyt kaikkia kamoja haalata, vaan niitä on sitten haettu tarvittaessa edellisestä tilasta. Syyskuussa sitten siirryin yläkoululta alakoululle. Vähitellen pitkin syksyä olen kuskannut keväällä täyttämästäni luokasta käyttökelpoisimpia kirjoja ja muita värkkejä alakoululle, mutta suurimman osan olen jättänyt niille sijoilleen – tähän asti. Se suurin osa sisältää myös erityisopetuksessa käytettyä materiaalia sekä lähinnä käytöstä poistettuja yläkoulun oppikirjoja. Tänään sitten minulle soitettiin, että luokkani tarvitaan tilapäisesti muuhun opetuskäyttöön, joten minun pitäisi tyhjätä kaikki hyllyt. Aikaa maanantaihin. Aloitimme luokka-avustajani kanssa tänään, saimme tuotua monta laatikollista alakoululle, mutta huomenna mun pitäisi setviä loput. Tarttis vaan löytää jokin varasto. Talonmies kuulemma tietää, minne mahtuu.

Sen mä vaan sanon, että kaikkea minäkin olen luokkaan haalannut ajatuksenani ”jos joskus tarttis”. Jopa käytettyjä harjoituskirjoja on ollut vaikea nakata pois. Tänään sekin viimein onnistui. Miksen siivonnut kunnolla jo keväällä? Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Sanonta osoittautui jälleen todeksi.