Tuntui jotenkin tervanjuonnilta ruveta järjestelemään naispiirimme johtokunnan kokousta. Miksi aina mä, sihteerikköparka? Erityisen hankalalta tuntui, kun sähköpostikutsuihin ei alkanut tulla vastauksia. Mutta kun soitin Anjalle, tervaskannolle Kuhmosta, ja kun kuulin, että siellä Kainuun naiset olivat jo alkaneet järjestellä kokousmatkaa Raaheen Anjan saatua pikkuvihjeen joltakulta tekstiviestinä, niin silloin alkoi oma angsti helpottaa. Yksikin Anjan kaltainen aktiivinen ja innokas nainen voi tartuttaa intoaan muihin ja jälleen voidaan polkaista uusi toimintavuosi - ja vaalivuosi - mukavasti käyntiin. Pirkolle soittaessani tunsin piston, kun hän kiitti minua, "kun olet jaksanut". Aika kituvasti viime vuosi meni naispiirissämme sen jälkeen kun eduskuntavaaleista selvittiin. Harvoja elonmerkkejä ja kohokohtia sitten vaalien ja puoluekokouksen oli neljän hengen edustuksemme Helsingin liittokokouksessa. Aina kai sielläkin sentään on yksi nainen piiristämme ollut - useimmiten juuri Anja, ellei kukaan muu ole jaksanut lähteä. Vielä nytkin, vaikka menivät mokomat ottamaan kainuulaisilta Helsingin yöjunan pois ja vaikka sen takia Anja joutuu käyttämään yhtä kokouspäivää varten jopa neljä matkustuspäivää! Suomessa!!