Kohta kollegaltakin loppuu koulu ja päästään kotiin. Mua odottaa edelleenkin omenapuun istutus. Eilisen kokouksen jälkeen aloin jo kärrätä kuopan täytteeksi kompostimultaa, sekoitettuna kuopasta nostetulla hiekkamaalla. Ripottelinpa jo sarvilastujakin kuoppaan, kun luin Kalevasta entisen kollegan (Inga paneutuu nyt eläkkeellä luomuviljelyyn koko tarmollaan) pitkäaikaislannoitusvinkin. 

Tänään pitäisi viimein poistaa taimi astiastaan, oikoa varoen juuria ja asetella se etelään hivenen kallistaen. Istutuskorkeuden arvioinnin toivon tällä kertaa natsaavan heti, ettei tarvi nostella jo kertaalleen kuopattua omppupuuta ylös. Rungon mukana oleva tukipuu on vaatimaton bambu- tai rottinkikeppi, mutta jospa se välttää. Ellei sitten miehen varastoista löydy tukevampaa seivästä. Ja sitten käsiä ristiin, jotta Luoja soisi puun juurtuvan ja selviävän talven yli kylmyyden tai nälkäisten eläinten turmelematta. Unissani jo söin isoja omenoita omista puista.