... loistaa valkeus.

Tuo kuoleman varjon maa tuntuu suorastaan hypänneen silmille viime aikoina. Sieltä täältä ystäväpiiristä on korviin kantautunut vakavia sairastumiskuulumisia. Maanntai-iltana Aino muisteli lähetyspiirissä sitä lapsuuden jouluaattoa, jolloin hänen siskonsa oli kuollut keuhkokuumeeseen. Joulunakin sairastetaan ja kuollaan. Siksi me tarvitsemmekin joulua ja Sanan lupauksia.

Huomenna on vuoroni pitää päivänavaus. Aion laittaa soimaan David Meecen biisin "We are the reason" (...that He gave his life, we are the reason that He suffered and died...) Olen aina tykännyt kovasti niistä harvoista joululauluista, joissa viitataan pitkäperjantaihin ja pääsiäiseen (Heinillä härkien ja A. Sonnisen säveltämä Haarnojan runo Rauhaa vain rauhaa).

Pieni suloinen, avuton ja hellyttävä vauva herkistää monen mielen joulun hartauteen ja tunnelmaan. Mutta muistettakoon myös, miksi tuo vauva syntyi tähän maailmaan. Ellei Jeesus olisi antanut henkeään ja ylösnousemuksellaan voittanut kuoleman ja synnin valtaa, niin hän olisi vain historian hämärään jäänyt mies, jonka syntymääkään ei juhlittaisi.

Mutta nyt hän on juhlittu voittaja, johon voi turvata kaikissa ahdistuksissaan.

Jätän kaikki sairastuneet ystävät rukouksissa Hänen käsiinsä, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.