Tänään oli joululoman jälkeen ensimmäinen työpäivä (ja kuten aina ennenkin lukukauden alkua edeltävä yö oli lyhyt ja levoton). Päivään mahtui kaksi uskomatonta tositarinaa.
Ensimmäisen kertoi oppilaani ruokapöydässä ja minä kuuntelin ilon kyyneleitä pidätellen, koska se tarina kertoi Jumalan armon ihmeistä. Jeesus on ihmeellinen! Hän on vastannut ihmeellisesti rukouksiin ja antanut palvelijalleen terveyden ja uuden rohkeuden.
Toinen tarina taas kertoi ihmisen julmuudesta, heikompien häikäilemättömästä polkemisesta ja hyväksikäytöstä. En ollut uskoa korviani, että kotikaupungissani voi tapahtua sellaista, mitä kollegan lähipiiriin kuuluva oli ollut näkemässä.
Mitä tästä lopputulemana. Mieleeni tuli jälleen kerran, millaisena Raamattu kuvaa lopun aikaa. Silloin paha tulee pahemmaksi: "Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja, sillä aika on lähellä. Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen." Ilm. 22:11