Otsikko on katkelma pohojalaasta sanontaa, mutta en kehtaa (=nolostuttaa) sitä kokonaisuudessaan kirjoittaa. Sitä käytetään silloin, kun toinen tuloo turhan kärkkäästi neuvomahan, vaikka itte tietää justihin, mitä teköö ja kuinka.

Fundeerasin tänään kuskina olemista. Olen kulkenut viime aikoina erilaisissa kimpoissa, myös itse kuskina. Kyydittävissä on eroja, siinä rupeavatko neuvomaan vai istutaanko kommentoimatta. Vaikka en vähääkään usko, että eroavaisuus johtuu sukupuolesta, vaan pikemminkin ihmistyypistä, niin nyt on kyllä sattunut juuri niin, että kyydissäni olleet naiset eivät ole luottaneet siihen, että tiedän, mitä teen ja että muistan mihin ollaan menossa, kun taas mieskollegalla ei ole tuntunut olevan mitään syytä kyseenalaistaa reittivalintojani tai mitään muutakaan. Hän on vaikuttanut vieläpä ihan rennolta ja huolettomalta kyydissä, olemme jutelleet leppoisia ja syvällisiäkin, eikä hän ole sen kummemmin kahvaa puristanut rystyset valkoisena.

Mutta kuten sanottua, suhtautuminen kyydissä istumiseen ei ole kiinni sukupuolesta. Toiset vain haluavat kontrolloida, toisten ei tarvi.

Joka tapauksessa aina parempi, jos voi vähentää auton käyttöä. Suosittelen lämpimästi lyhyille matkoille (etwas alle 10 km) pyörää (+valot, kypärä). Kunto nousee ja maailma pelastuu, sanoisi Ekomies.