Lapsena ahmin Armas J. Pullan Ryhmy-kirjoja. Olivat ilmeisesti olleet aikanaan kiellettyjä, kai vähintään lievästi neuvostoarmeijaa pilkkaavina. Mutta en nyt kirjoita sotakirjojen kyseenalaisesta huumorista vaan HAPANKAALISTA. Eläissäni ensimmäistä kertaa olen nyt tekemässä sitä itse. Koe-erä vain yhdestä pikkukaalista, mutta oli siinäkin slippuamista ja tömppäämistä. Kaalisilppua piti nuijia niin, että mehut irtos. Siis kaalista. Nyt kaaliporkkanasuolahakkeluksen pitäisi mojua ja muijeta pari päivää lämpööses, mutta ei tästä tuvasta oikein sopevaa paikkaa löydy, kun ei oo uuninpankkoakaan. Vein vintille poikaan kamarihin. Sen jälkeen vähän vilipoosempahan jälkikäymään. Ostin hapankaalirasian avuksi, kun risetissä neuvottiin, että valmista hapankaalta tai sen lientä voi käyttää jouduttamaan maitohappokäymistä.

(Mä ny vain paikkapaikoon tuota murretta, kun emmä jaksa kauhian tarkoon näin ehtoolla, pitääs viittiä niin palio nuota kiriaamia lisätä ja vaihrella väliihin... eikä hapankaali eres oo mikää pohojalaanen perinneruoka, mutta limppisoppa on, siitä tuli Kurikas kuvattua ohojelmaa aamulla. Pitääs joskus koittaa sellaasta makiaaki, johona on kotikaliaa, siirappia, kriikunoota ja klimppien kans kitisevää juustoa kuutioona. Peräruuaksi sanoovat.)