Minen lakkaa ihmettelemästä aivoja ja mieltä. Semmonen käsittämätön apparaatti. Tällä kertaa ihmetystä aiheuttaa lievä enneuneksunta. Pari esimerkkiä viime päiviltä.

Viikko pari sitten unissani piipahti tätimme. Meillä oli tädin kanssa kansallispuvut päällä, mutta niiden ylle oli puettuna myös kuoromekko. En muista tädin selitystä asialle. Uneni muistui mieleen viime kuoroharjoituksissa Vihannissa. Siellä kun väännettiin kuvaannollista kättä siitä, mitä naiset pukevat ylleen rovastikunnan kuorojen yhteiskonserttiin toukokuussa. Saimme Helenan kanssa tahtomme läpi, että ne naiset, joilla on ja jotka haluavat, saavat pukea kansallispuvut. (Muut laittavat mustan jakun, valkoisen paidan ja mustat housut tai hameen, miehillä mustat puvut niin ikään.) Työvoiton jälkeen muistin uneni - ja ihmettelin, miten täti tiesi meidän keikasta ja siitä, että kansallispuvut tullaan hyväksymään.

Viime yönä touhusin mäyränä kannon kimpussa. Se ei ollut kummonen unen pätkä, mutta sekin palautui yhtäkkiä mieleen, kun koulusta tultua löysin miehen touhuamasta pihakoivua nurin ja kun sitten sen kantoa katselin.

Jahas, nukkumaanmenoaika. Mitähän ensi yönä kattelis?