Katselin taas viime yönä kummia unia koulumaailmasta. Uni päättyi siihen, kun vs. rehtori seisoi koulun pihalla kello kolmelta vahtimassa, etteivät vain opettajat lähde töistä ennen aikojaan. Tai niin me kuvittelimme, ehkä hän olikin oppilaskuljetusvalvonnassa. Mutta ennen unikoulupäivän päättymistä ehdin opettajainhuoneessa kuunnella erään kollegan ainaista valitusta. Oli niin tai näin, aina väärin päin. Mietin, uskallanko sanoa ääneen, ja vihdoin päätin avata suuni: "Kuule, Teppo (nimi muutettu), mun isäni sanoisi sulle nyt, että sulle ei kelpaa rukihinen pierukaan."