Auton neitsytmatkalla kävi ilmi, ettei siinä  syty merkkivalo varoittamaan ennen polttoaineen loppumista. Itahämärissä lumisateessa mies työnsi auton tien sivuun levennykselle muutama kilometri ennen Kokkolan huoltamoita. Onneksi oli mukana KD:n heijastinliivit. Taksimies pysähtyi auttamaan. Kun oli käyty taksilla hakemassa pesunestekanisterillinen polttoainetta ja kun taksimies vielä varmisti, että saatiin tankattua ja käynnistettyä, hän rohkaistui kysymään, mitä kirjaimet KD tarkoittivat heijastinliivissäni. Kun kerroin, niin hänellä syttyi lamppu: "Ai te olette niitä Bjarnen porukoita! Bjarne on ollut minun opettajani."

Loppumatka sujui enemmittä kommelluksitta ja puoli kahdelta olin jo unten mailla omassa sängyssä. Kauhajoen reissu oli jälleen kerran antoisa ja kaikin tavoin siunattu. Vietiin lämpimäisiä ja tuotiin pasionhedelmäntaimi ja kolme keittiön tuolia.

Muutenkaan hiihtolomamme ei ole ollut lainkaan hullumpi. Sain vihdoin toteutettua sen kauan suunnitellun mullanvaihdon, mutta koko keskiviikkopäivä siihen sitten menikin. Yksi viidesosa ruukuista (kuusi kasvia) jäi silti vielä vaihtamatta. Laitoin niihin merkin, että tiedän ensi keväänä ottaa ne käsittelyyn. Toiset saavat kyllä luvan pärjätä näillä mullilla ja kastelukiteillä ainakin pari vuotta.