Jo ennen pääsiäistä satuin näkemään pätkän mielenkiintoisesta dokkarista. Jutellessani tyttären kanssa työllistymisesta ohjelma palautui mieleeni. Se kertoi tanskalaisesta miehestä, joka oli tehnyt upean invention. Idea oli yksinkertainen, mutta loistava. Mies oli perustanut yrityksen, johon palkattiin/ kelpuutettiin työntekijöiksi pelkästään diagnostisoituja autisteja. Idean hän oli saanut ajatellessaan oman autistisen 7-vuotiaan pikkupoikansa tulevaisuutta ja työllistymismahdollisuuksia. Onhan tunnettu seikka, että autisteilla yleensä on jokin erityisosaamisen laji, ja tuo mies oli päättänyt alkaa kokeilla, miten nuo erityistaidot voitaisiin ottaa käyttöön. Sanomattakin lienee selvää, että työntekijät itse olivat valtavan onnellisia saatuaan työsopimuksen muutaman kuukauden koeajan jälkeen. Ja nimenomaan se oli mielestäni hienointa tuossa ideassa; ei suinkaan se, että kaikista pitäisi pusertaa jotain hyötyä yhteiskunnalle. Tarpeellisuuden tarve on meillä kaikilla, mikäs sen hienompaa jos kysyntä ja tarjonta kohtaavat.

Yrityksen perustaja oli sitten palkittukin jollain kansainvälisellä huomionosoituksella. Tällaisia positiivisia juttuja on ilo bongata.