Kun kollaa pakastimella, niin tuloo kaikellaasia päähänpistoja. Havaattin hapanleipätaikinajuuren ja funteerasin notta kyllä mä perjantaina kerkiääsin leipoa. Paha vaan kun olin aiva viikkopöllöö ja panin juuren muikiamahan jo keskiviikkoehtoona. Kun luulin notta huomenna on perjantai. No ei siinä kumminkaa häjysti käyny, vaikka taikina kerkis muijeta reirusti yli foorokauren. Otin sitte torstaina pakastimesta sulamahan niitä raprperiäkin, joista olin jo siman teheny. Kun sokurivetes pehemennehet raparperit onkii taltehen ennen hiivan lisäämistä, niin niistä saa hyvää täytettä makoosihin piirakoohin. Eihän sitä trenkää uunia aiva tyhyjän päite lämmittää, samoolla lämmööllä sain teheryksi ne hapallimput, rahka-raparperipiirakan ja sitte viä mukuloolle pitsaa, jotta pärijäsivät lauantain, kun isä ja äitee olivat poliittisis riennoos. Oikiastansa soliki mies, joka ne limput teki nousemahan perjantaina, mä vain lykkäsin uunihin, kun tulin töistä. Tälläkurin se yhteistyö meillä luttaantuu.

No, ei se pakastin siitä yhtää vajentunu, pitihän sinne pistää taas uusi taikinajuuri, ja rahkapiirakkaa.