Iloiseksi yllätykseksemme kuulimme Paavolta perjantai-iltana, ettemme olleetkaan ainoat kaukaa tulleet. Puron Matin nuorimman pojan Arvon vaimo Kaarina oli lähtenyt ajelemaan Karviasta ja saanut Arvon siskon Sannin mukaansa Alavudelta. Naiset olivat kuulemma rantatietä ajellessaan poikenneet "vakiokirkossamme" Saloisissa. Sovittiin, että lauantaiaamuna muut tulevat yhdeksältä adventtikirkolle, josta jatketaan yhtä matkaa n. 40 km Käylän rajaseutukirkkoon viikkomessuun. Haluttiin olla ajoissa paikalla, että ehdittiin sopia Seppo Ervastin kanssa jumalanpalveluksen kulku. Paavo tuli meidän autoomme, niin mahduttiin kahteen piiliin. Oli mukava saada käyttää nuo ajomatkatkin hyväksi kuulumisten vaihtoon ja Paavon tarinoiden kuunteluun.

Tässä kirkossa mieheni isä oli rajaseutupappina 1958-60, ja samaisessa kirkossa mieheni kastettiin elokuussa 1959. Ja nyt hän sai seistä isänsä jalansijoissa avustaessaan Seppo Ervastia ehtoollisen aikana.

Kirkon alakerrassa oli taulu kaikista Käylän rajaseutupapeista, Alpo-appi ensimmäisenä.  

Tämän kuvan nimesin mielessäni "pastori ja teologi", onkin niitä harvoja minun ottamiani  kuvia. Myös Paavo toimi avustajana esirukouksessa, johon sisältyi myös suvun omia esirukousaiheita.

Seppo ja Annikki Ervasti tunsivat Alpon Käylän ajoista alkaen. Seppo on eläkkeellä niin pastorin kuin historian lehtorin pesteistä, mutta tulee pyydettäessä papintöitä tekemään. Paavolla ja Sepolla on ollut pitkään hyvää yhteistyötä, joten saimme etuoikeiden sukutapaamisen messussa kuulla Sepon hyvä saarna viikon teemasta "Totuus ja harha". Velä jälkeen päin mieheni on ollut sähköpostiyhteyksissä tuon viisaan vanhemman veljen kanssa, vaihtaen ajatuksia mitä ilmeisimmin teologiasta.

Messu oli avoin kaikille, mutta lehdessä oli kuitenkin ollut viittaus Hautalan sukukokoukseen. Kenties se säikytti paikallisia, vaan yksi kyläläinen sentään uskalsi seuraamme.

Aikanaan, kun Paavo pyysi minua ottamaan vastuulleni musiikkipuolen sukutapaamiseen liittyen, kuvittelin mielessäni, että laittaisin kullekin sukuhaaralle lauluehdotuksia ja toiveen jonkinlaisen laulu- ja soitinryhmän muodostamisesta. Mielessäni oli vielä kirkkaasti se upea ex tempore -kuoro, joka koostui kaikista halukkaista sukulaisista ja joka lauloi Ilkossa ensimmäisessä sukukokouksessa. Mutta kun alkoi näyttää siltä, ettei mitään yleisöryntäystä olisikaan luvassa, niin otin sitten vastuun tyystin itselleni. Lähetin Seppo Ervastille lauluehdotuksia, ja hän antoi minulle varsin vapaat kädet. Vastausmusiikkia ei viikkomessussa tarvittu, mutta päivän teemaan sopivan Siionin matkalaulun 65 lauloin saarnan ja uskontunnustuksen jälkeen. Sillä välin, kun toiset polvistuivat ehtoollispöytään, ehätin laulaa Jaakko Löytyn laulusta "On kaikki valmista" ensimmäisen, kolmannen ja viimeisen säkeistön. Loppulauluksi sopi SML 84. Sen jälkeen Paavo kutsui väen Loma-Ajakkaan syömään. Ervastin pariskunta ilahdutti meitä ottamalla kutsun vastaan. Oli aika pakata kitara ja siirtyä ruokapöytään.