Olimme mieheni kanssa mukana suurimman osan ajasta viikonlopunmittaisella SLEY:n raamattukurssilla "Pieni suuri raamattukoulu", aiheena efesolaiskirje. Tänään päätöspäivänä käsiteltiin viimeistä lukua, jossa on mm. ohjeita lapsille, vanhemmille, orjille ja isännille. Eräs kurssin opettajista lainasi Lutherin ohjeita lasten vanhemmille mainiten "pehmeän vitsan". Siitä sukeutui keskustelu, joka paikkapaikoin sai minut kuohahtelemaan. Joku viittasi vapaaseen kasvatukseen ja sen tuloksiin, ja tuntuipa olevan vailla ruumiillisen kurituksen sallimista. Onneksi mukana oli niitäkin, jotka tiesivät mitä suomen kielen kuri-sana alunperin on tarkoittanut: aidattu kuja, jota pitkin karja osaa tien navetasta laitumelle. Vielä senkin jälkeen tuo mies vetosi Sanaan: Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan. Siinä vaiheessa en enää voinut olla hiljaa: "Hyvänen aika! Hyvän paimenen vitsa lohduttaa meitä. Paimen ohjaa vitsallaan oikeaan, eikä suinkaan hakkaa lampaitaan!" Tunsin kuinka sydämeni hakkasi, kun jouduin kiivailemaan lasten puolesta. Luulenpa, että Lutherin pehmeä vitsa voidaan ymmärtää ja ottaa käyttöön aivan ilman väkivaltaa ja ruumiillista kuritusta. Mielestäni tässä kohdassa Suomen lainsäädäntö ja esivalta on täysin linjassa Raamatun hengen kanssa.