Edellisessä työpaikassani oli runsaasti naiskollegoja, monilla heistä samanlaisia puutarhaan ja kasveihin liittyviä intressejä kuin itselläni. Niinpä toisinaan yhteisen tilamme (= opettajainhuoneen) ovipieleen ilmestyi silloin tällöin pistokkaita tai perennoja yleiseen jakoon. Sieltä on peräisin komein joulukaktuksenikin, kun matematiikan lehtori oli jakanut omiaan ylisuureksi kasvaneita ja istutellut pistokkaita valmiiksi ruukkuihin.
Vaikka olen töissä nyt eri koululla, entiseen työpisteeseeni minulla on sellainen yhteys, että päivittäin vien kimppakyytikaverini sinne ennen kuin jatkan nykyiselle koululleni.
Alkuviikosta sain sitten viimein toteutettua jo pitkään hautomani ajatukseni, kaivelin sormustinkukan liikoja taimia ja pussitin niitä kahvipusseihin, joiden reunoja olin kääntänyt vähän matalammaksi. Sormustikukkakahvipussit laitoin muovilaatikkoon, jonka annoin kimppakyytiläiselleni mukaan vietäväksi opettajainhuoneeseen. olin vielä kirjoittanut saatesanoiksi: "Sormustinkukkaa, valk. t. v.pun., 2-vuotinen, 2. kesänä kukkii ja siementää, myrkyllinen, kork. n. 1 m".
Töistä palattuani kollega kertoi, että hyvin olivat tehneet pussit kauppansa. Vieläkin taimia olisi tähteillä.