Sain pari viikkoa sitten kaupungilta postia. Kuten kai kaikki muutkin eri vaalilautakuntiin valitut varsinaiset ja varajäsenet. Kun näin kuoren, älysin saman tien, että olin unohtanut EU-vaalit, kun olimme miettineet sisarusten kanssa sopivaa hautajaisajankohtaa ja kun olimme päätyneet lauantaihin 24.5. "kun silloin ei kellään ole mitään estettä". Miten jaksaisin sunnuntaiaamusta vaalilautakuntaan, kun tulemme kaukaa kotopuolesta mitä todennäköisimmin yötä myöten kotiin? Avattuani kuoren olin äärimmäisen huojentunut, kun näin nimeni olevan varajäsenistä viimeisenä. Sellainen tapa on ainakin ennen ollut, että varajäsenet kutsutaan töihin siinä järjestyksessä kuin he ovat listalla. Kaiken varalta ilmoitin vaalilautakuntamme puheenjohtajalle, että olen vaaleja edeltävänä päivänä isäni hautajaisista, enkä sieltä selviä ainakaan aamuksi vaalivirkailuun. Puheenjohtajalta tuli vastauksena osanotto ja vapautus.

Muutenkaan en tänä keväänä ole osannut tai jaksanut paneutua EU-vaalityöhön, vaikka hyviä ehdokkaita on useirakin, joita mainostaa. Toki tyttärelle suosittelin muutamia vaihtoehtoja listaltamme, kun hän ääneen ihmetteli ja taisipa neuvoakin pyytää, ketä pitäisi äänestää.

Kun valittelin naispiirin johtokunnalle, etten ole surutyön ohessa saanut aikaan jäsenkirjettä, vaikka meillä oli sellainen tarkoitus ennen vaaleja jäsenistölle laittaa, niin Toini-ystävältä tuli myös vapauttava viesti: vaaleja tulee ja menee. "Tämä tilanne kyllä siirtää automaattisesti muut suunnitelmat syrjään", hän kirjoitti.

Otan neuvosta vaarin. Annan itselleni nyt luvan ja vapauden surra ja jättää muut asiat syrjään.