Luulen ratkaisseeni arvoituksen, miksi kesällä kirjoitin blogiini niin vähän ja miksi arvelen aktivoituvani töiden alettua. Selitys on yksinkertainen; kirjoittaminen on töidenpakoilijan korvaavaa toimintaa. Silloin kun tietää, että jokin homma pitäisi tehdä - tai yleensä useita urakoita - niin sitä tai niitä siirtää hakeutumalla tekemään jotain muuta. Kesällä ei ole tarvetta pakoiluun. Tämän päiväinen kirjoitteluni saattanee hyvinkin todistaa teorian. Nytkin voisin olla siivoamassa koulureppuani viime vuoden jäljiltä. Tai kertaamassa opetussuunnitelmaa. No, vielähän tuota ehtii.