Usein kuulee kiellon, että uskontoa ja politiikkaa ei saa sekoittaa. KD:ssakin koetetaan jäseniä välillä muistuttaa, että näissä ympyröissä ollaan nimen omaan puolueen jäseniä.

Vaan sekoitinko minä nyt sitten uskontoa politiikkaan, kun koetin kysellä Taivaan Isän tahtoa siihen nähden, pitäisikö minun olla käytettävissä naispiirimme edustajana naisten liittohallitukseen vai ei? Kippuroin asian kanssa lauluharjoituksiin mennessäni. Mutta sieltä lähdettyäni "laitoin villoja", niin kuin raamatullinen sanonta kuuluu. Sanoin Taivaan Isälle, että jos ei ole Hänen tahtonsa, että olisin liittohallituksen varajäsen, niin siihen hommaan löytyy niin sanotusti toinen nainen. Palattuani kaupan kautta kotiin, vastaus jo odotti minua sähköpostissa. Paula oli mielellään lupautunut tehtävään. Sain rauhan. 

Siis: rukous sopii joka paikkaan, ja mielestäni erityisen hyvin aina, kun pitää tehdä isoja päätöksiä ja valintoja, jotka vaikuttavat monien elämään. Sen verran uskontoa  pitääkin voida sekoittaa kaikkeen. Ja sitäkin on uskonnonvapaus.