Minulla on ollut mielessäni parikin blogitekstin aihetta liittyen akuuttiin asiaan numero 1 (koronavirus, muistutukseksi, jos joku - minä vaikka - vuosien  perästä lukee näitä tekstejä), mutta olen tullut vissiin vähän araksi tai laiskaksi bloggaamaan. Näin aprillipäivän kunniaksi tartun nyt kuitenkin helpompaan teemaan niistä kahdesta. 

Tove Janssonin Taikatalvessa Muumipeikon isännöimään nukkuvaan Muumitaloon ilmestyy talven mittaan yhä lisää nälkäisiä kulkijoita asuulemahan, ja Muumimamman hillopurkit saavat kellarista kyytiä. Kun Muumimamma sitten keväällä herää, hän toteaa ilahtuneena, että hänelle ovat aina kaikki sanoneet hänen näkevän turhaa vaivaa ison hillomäärän säilömisestä, kun hillot kuitenkin jäävät syömättä. Mutta ähäskutti, nyt oli jopa karviaishillo tehnyt kauppansa. 

Olen usein ennenkin muistellut tuota tarinaa kellarissa käydessäni. Olo on ollut välillä kuin Muumimammalla omenahillopurkkirivistöä räknätessä. Mutta nyt koronaepidemian vaatiman sosiaalisen kanssakäymisen rajoittamisen aikana meillä ainakin eletään niin kuin Taikatalvea Muumitalossa. Keittiön kuiva-ainekaapit on inventoitu, samoin pakastin, ja nyt niitä aktiivisesti tyhjätään, ettei tarvitse käydä kaupassa kuin korkeintaan kolmen päivän välein. Olen saanut tyhjättyä jo yhtä ja toista parasta ennen -päivämääränsä ohittanutta kuiva-ainetuotepakkausta. Tosin esim. isosta lasagnevuoasta ja yhtä isosta hernekeittokattilallisesta piti osa laittaa sinne pakastimeen, kun ei viitsitty päivätolkulla samaa ruokaa... Lasagneen sain uppoamaan tammikuussa vanhentuneiden levyjen lisäksi lopun härkäpapurouheestakin, hernekeiton taas soijarouhetta vuodelta 2019. Mutta yli-ikäisiä mausteita en ihan nopeasti saa loppuun käytettyä. Paprikajauhe 2015...