Kun oli poikettu naapurissa kukat viemässä, niin käytiin katsomassa Havukka-ahon ajattelija. Sepä antoi ajattelemisen aihetta. Kuin myös elämyksiä. Aikanaan Lauri Leino teki unohtumattoman roolityön, mutta hienosti istui Kai Lehtinenkin Konsta Pylkkäsen rooliin.

Kotimatkalla poikettiin ostamaan vessapaperia ja luin lööpistä, että Kaarlo Juurela oli kuollut.

No, nyt sitten tuo kuva mamman ruuruusta, yläreunassa ne Millanin tekemät, alareunassa minun, joista suurin osa kuvanottohetkellä oli vielä puolimoos. Töppösiä teemme srk:n laskiaistapahtuman myyjäisiin, sain Aulikilta ohjeen, langat (fritidsgarn) sekä vielä puikotkin lainaksi.

Kamera löytyi, kun mies neuvoi piilon. Mutta siitä oli virta kaikki. Äkkiäkös mies latasi kameran akun (vai minkä lie pariston) ja otti minulle kuvia niin mummun neliöistä kuin  huovutetuista töppöisistäkin. Mutta sitten oli kateissa se johto, jolla kamera liitetään tietsikkaan. Mies kurkki sohvankin alta, totesi, että olisi hänen syytä siivota huusholli, ja löysi parikin johtoa makkarin pöydältä ja mistä lie. Mutta sitten oli ratkaistava vielä nettiyhteysongelmia. Tätä kirjoittelen työpaikan koneella vapaatunnilla. Kenties tänään kotiin mentyäni ja kiireellisemmät hommat tehtyäni muistan läntätä kirjavan kuvan näkösälle. Ainakin yksi kiireellisempi homma on se, että kimppakyytikaverin vietyäni poikkean kukkakauppaan hakemaan jotain valkoista ja käyn viemässä naapurille, jonka äiti kuoli.

Meinasin ottaa valokuvan virkatuista isoäidinneliöiden aluista, jotka ovat kukittaneet olohuoneen pöytää koko alkuvuoden. Meinasin, mutta en löytänyt kameraa. Toiste sitten. Innostus neliöiden virkkaukseen tuli Millanin lankalahjoituksen mukana. Sieltä nimittäin löytyi aimo läjä valmiita toinen toistaan kauniimpia monivärisiä virkattuja neliöitä, joiden mallinimen olen lukenut ITT:stä (=Iloa tekstiilityöhön, minun opiskeluaikoina tekstiilityötä opettaville luokanopettajille MUST).

 Tulee lankakerien loput jalostettua. Valmiina on nelisenkymmentä palaa (Millanin tekemät mukaanlukien) ja puolivalmisteina toinen mokoma. Mutta parisataa ruutua pitäisi ainakin saada aikaan, jos meinaisi sängynpeitoksi asti vääkästää. Fundeerasin tuossa jo, että jos tekisi kaksi tai kolme (mutta aluksi kaksi) tuolinpäällistä, jotka voi sitten halutessaan yhdistää peitoksi.

Mieheni jo kirjoitti omassa blogissaan vinkkiä, miten voisi yhdistää koirankakkaongelman ratkaisun liikuntaharrastukseen. Tosin mies suositteli, etten menisi lukemaan hänen tekstiään.

No, minullakin oli yksi koirankakkaidea, jonka paljastin miehelleni, mutta hänen mielestään se olisi liian uskalias. Haluaisin kuitenkin kuulla toisenkin mielipiteen.

Periaatteessahan siis kotikaupunkimmekin järjestyssäännöissä lienee ainakin suosituksena se, että lemmikkien ulosteet kerätään mukaan.

Tässä päivänä muutamana kun pyöräilin koiraansa ulkoiluttavan henkilön ohi ja kun koira taisi juuri olla kyykyllään, niin minulle tuli mieleen, mitä jos minulla olisi taskuissa ja kuorokassissa läjä tyhjiä leipä- tai muita käytettyjä muovipusseja. Ja mitä jos pysähtyisin ulkoiluttajan luokse ja kysyisin, sattuuko hänellä olemaan muovipussia ja kertoisin, että minulla on.

Mieheni oli sitä mieltä, että kanssakulkija loukkaantuisi. Kysyin, että siitäkö, että epäilen toiselta uupuvan pusseja. Ei, vaan siitä, että oletan toisen aikovan noukkia p-aa tienposkesta, vastasi mies.

Taidan joka tapauksessa haudata ajatuksen. Kyllä ne isommatkin kikkareet sieltä pyörätien laidasta maatuvat, eivät ne minua haittaa. Se todellinen roskaongelma on ihmisten jätökset - ne maatumattomat lähinnä.