Elin lapsuuteni ja nuoruuteni Kekkosen aikana. Ollessani kai viisivuotias pääsin jopa hänet näkemäänkin maatalousnäyttelyssä.

Aikanaan kuitenkin Kekkonen sairastui ja kuoli. Ja sitten otettiin opiksi ja muutettiin lakia siten, että sama henkilö voidaan valita presidentiksi peräkkäin korkeintaan kahdeksi kaudeksi.

Ja senpä seurauksena meillä on nyt jo liuta presidenttejä, kun niitä ennen oli vain se yksi. Kohta valitaan  Suomelle uusi presidentti, jolloin meillä on jo neljä presidenttiä yhtä aikaa elossa. Ja kaikille aiemmin istuneille kuulemani mukaan maksetaan presidentin eläkettä. 

Olipa hyvä - taloudellisessa mielessä - ettemme äänestäneet nuorta Paavo Arhinmäkeä presidentiksi. Hänellä lienee elinvuosia ainakin nelisenkymmentä. Olisi se tullut maksamaan yhteiskunnalle. Mutta jos sen sijaan olisimme valinneet Paavo Lipposen, olisi aikanaan ollut odotettavissa huomattavasti lyhyempi presidentineläkkeen maksuaika. Kahden kauden jälkeen hän olisi ollut jo kutakuinkin samanikäinen kuin Kekkonen sairastuttuaan ja menehdyttyään.

Meistä suomalaisista äänioikeutetuista jokainen saa aivan vapaasti valita, ketä kulloinkin äänestää ja millä perusteilla - niinkuin se yksi imitaattori, joka ajatteli äänestää helpoimmin imitoitavaa ehdokasta saadakseen hyvän ohjelmanumeron - niin miksi ei sitten vaikka taloudellisilla perusteilla.  

Enpä kuitenkaan äänestänyt taloudellisin perustein minäkään tällä kertaa. Äänestin mielestäni parasta ehdokasta, ilman yhtään taktikointia.

PS. Joku taisi otsikon perusteella luulla minun aikovan kirjoittaa siitä kolmannesta Paavosta, siitä perus-Paavosta.