Tänä aamuna seurakunnasta ilmoitettiin, ettei sieltä nyt kukaan pääsekään pitämään jokaviikkoista päivänavausta, kun Sakke oli sairastunut. Juuso oli ottanut puhelun vastaan ja toimitti asian heti vararehtorille, joka puolestaan heti kysyi minulta, haluaisinko paikata. Vastasin, että itse asiassa olin jo aiemmin kuullut Saken sairastuneen ja ajatellut, että mahtaako kukaan tulla tänään puhumaan. Ja olin jo ajatellut, että ellei ketään näy, niin käyn puikkoihin (mitkä ne ovat?) ja otan puheeksi ensi sunnuntain aiheen, joka on kiitollisuus. Kauaa ei tarvinnut mielen syövereistä tonkia esimerkkitarinaa kiitollisuudesta. Sen kertoi heinäkuun lopulla Päivö Parviainen Oulaisten kirkossa, ja siitä on mieheni silloin kirjoittanut blogissaan, joten ei siitä sen enempää. Musiikkia mulla ei ollut varattuna, mutta enpä sitten ylittänytkään päivänavauksen pitämiseen tarkoitettua aikaa. 

Kiittäkää joka tilassa, sanotaan siinä tessalonikalaiskirjeen pätkässä, joka luetaan ensi snnuntain UT:n lukukappaleena.