Päättäjäispäivään liittyy useimmilla oppilailla ja opettajilla sekä iloa että haikeutta. Vaikka tänään olin itse vain statistina, kävin koululla lähinnä siivoilemassa, niin pääsin kuitenkin vastaanottamaan vanhempia ja perheenjäseniä ysien päätöskahveille. Monta iloista kohtaamista, joista olen kiitollinen. Kaikkein syvimmin kosketti ja ilahdutti pieni down-lapsi, joka äitinsä sylistä kurkotti kätensä minua kohti. Sydän suli, kun poika kietoi pienet kätensä kaulalleni.