Siskoni ja miehensä esittelivät minulle koulittuja tomaattejaan viime perjantaina. (Leksalla ja Sirkulla taisi olla pieni kisa, kumman kylvämät taimet olivat komeampia ja tanakampia. Tai ainakin Leksa tuntui kilpailevan...) Uutterasti lanko oli jo ulkoiluttanut päivittäin taimia sisältä kasvihuoneeseen ja illalla takaisin tuvan lämpöön. Siitä kai sain itsekin kipinän viimein koulia omani. Tänään tosin oli jo kaksi kirsikkatomaateista uuvahtanut. Kahdeksan jäljellä. Viime kesänä ei jäänyt henkiin yksikään. Nyt on revanssin aika. Nyt on hyvät mahdollisuudet onnistua aiempia vuosia paremmin kasvihuonekasvatuksessa, kun naapuri pani pihansa lakeaksi. Ainakin pari isoa mäntyä oli kaadettu ja valon määrä näytti heti lisääntyvän.

Alfa-illasta mun on myös pitänyt kirjoittaa (itselleni muistoksi). Sikäli liittyy sekin aihepiiriin, että Jedidot-Aulikki oli pöytien koristelusta vastaavana ostanut ihanan muratinsukuisen köynnöskasvin, josta hän oli sitten katkonut ihania koukeroita pöydille suikertamaan. Aivan olisi kelvannut hääkoristeluksi. Illallisen jälkeen sitten yhdessä muiden rouvien kanssa pelastimme köynnöksen pätkiä mukaamme. Kotona katkoin pari oksa lyhyemmiksi pätkiksi ja laitoin juurtumaan. Nyt niistä osa on jo purkissa. Kolme vielä odottaa aloilleen asettamista. Lupasin  ne Sirkulle, kunhan saan ne purkkiin.   

Huomenna ajattelin uskaltaa viedä tomaatit ekan kerran päiväksi kasvihuoneeseen. Onkohan se liian aikaisin kouluttamisen jälkeen? Jospa jätän kirsikkatomaatit vielä vahvistumaan.