1248025247_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

"...tummasilmä..."

1248025091_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

"... kultasydän pieni..."

 1248025117_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

"... katsot aina lempeästi, kun käy luokses' tieni."

Oikeastaan liioittelen, kun sanon "orvokkini" - kyllä nämä ovat Leksan kasvattamia. Omakylvämät eivät koskaan jaksaneet innostua kasvamaan, mutta onnekseni ja ilokseni sain siskon mieheltä terhakoita taimia huhtikuussa. Ainut poikkeus on ekassa kuvassa näkyvä täysin keltainen yksilö. Se oli jostain kylväytynyt omenapuun juurelle, josta sen siirsin laatikkoon. Odottelen, josko omituisen keltaiset lehdet alkaisivat jotenkin tuottaa lisää viherhiukkasia.

 Tie käy muuten vähän väliä orvokkien luokse. Ne kuuluvat niihin kukkiin, joille aina kumarran. Keltaiset tuoksuvat varmimmin, mutta yleensä muutkin. Siskolle kerroin miettineeni, kumpi kukassa on tärkeämpi, ulkonäkö vai tuoksu. Parhaita ovat ne, joissa molemmat miellyttävät, kuten esimerkiksi syreeni (ei se Unkarin vaan se toinen), kielo, illakko, nuo orvokit ja helluntaililja - tai mikähän tuon allaolevan virallinen nimi lienee.

1248025135_img-d41d8cd98f00b204e9800998e