Olipa sangen suureellinen otsikko. Mutta asiaan. Tänään jouduin pitkästä aikaa tuntemaan kehossani, miltä tuntuu häpeä. Se tuntuu eniten niskassa ikävänä pistelynä ja puristuksena. En halua tietenkään kovin tarkoin kuvata asiaa, mutta vähän ny kumminki. Mua oli pyydetty menemään avuksi yhteen pienimuotoiseen konserttiin käsiohjelmia myymään. Hainkin tuolin virkansa puolesta myyntipöydän takana jo olevien sihteerinaisten viereen. Kauhea ryysis sinne tunkikin. Vähän ennen konsertin alkua naiset huomasivat, että olin antanut koko ajan käsiohjelmia samasta pinosta, vaikka toisessa pinossa oli ne eri hintaiset... No, naiset koettivat lohduttaa minua, että mene vain kuuntelemaan, kyllä me tämän laskemme. En tietenkään pystynyt keskittymään musiikista nauttimiseen, kun kävin läpi noloa virhettäni. Tosin mulle oli tullut koko ajan lähinnä niitä oikean hintaisia asiakkaita, suuresta heitosta ei voinut olla kyse. Konsertin jälkeen toinen naisista tuli halaamaan mua ja kiittämään avusta selittäen vielä, ettei siinä mitenkään käynyt, kaikki täsmäsi kuitenkin. He olivat huomanneet, miten kauhuissani olin ollut mokastani. Ihana nainen.

Kävelymatkalla kotiin poikkesimme miehen kanssa vielä kauppaan. Tuulikaapin ilmoitustaululta pysähdyin irrottamaan yhden vanhentuneen seurakuntatapahtumailmoituksen ja samalla huomasin toisen ilmoituksen alla tutun näköisiä farkkujen lahkeita. Ja aivan totta! Kaseva on tulossa Raaheen sunnuntaina 13.4.! Ja mikä parasta, tällä kertaa alkoholittomalle ja savuttomalle vyöhykkeelle Bio-Huvimyllyyn. Mies jo melkein lupasi lähteä kanssani konserttiin. Kunhan palataan ajoissa hänen veljensä synttäreiltä.

Häpeästä vapautuminen ja vielä tuollaisen iloisen yllätyksen löytyminen sai minut aivan riehakkaaksi. Ehdotin miehelle, mitä jos tällä kertaa menisimmekin suojatietä Ouluntien yli, eikä alikulun kautta, kuten tavallisesti. Ja niin me heittäydyimme seikkailuun!