Ei ihan äkkiä tule mieleen mitään upeampaa tapaa viettää ja juhlistaa suomalaisuuden päivää. Enkä tarkoita nyt yksistään kaunista aurinkoista  ja lämmintä kevätsäätä. En myöskään tämäniltaista lätkää, jota voisin nimittää vaikka pohjoismaiseksi yhteistyöksi. Enkä missään nimessä tarkoita ainakaan hallituspell... neuvotteluja.

Vaan mikäs sen suomalaiskansallisempaa kuin Sibelius kanteleella soitettuna? Olimme Pattijoen kirkossa kuuntelemassa Elekant-yhtyeen konserttia, jonka loppuhuipentumana oli Karelia-sarjan Intermezzo. Voin tunnustaa, että kyyneleet kihosivat silmiin heti alkutahdeista. En olisi ihan heti osannut kuvitella, miten upealta Sibbe voikaan kuulostaa soitettuna viidellä kanteleella. Sovittajaksi oli nimetty V. Tuomi. Oma kanteleensoittajamme kotiutui harmittavasti vasta konsertin jälkeen, ja hän osasi äitiä valistaa, että Sibelius onkin itse asiassa helppoa kanteleelle sovitettavaksi.

Elekant-yhtyeen Kotikirkko soi -kiertue päättyy ensi keskiviikkona Paavolan kirkossa. Silloin ohjelmisto on taas vähän erilainen. Voin suositella, vaikkei Sibeliusta enää soitettaisikaan. Ehdimme kuulla monta muutakin vaikuttavaa esitystä. Tytöt saivat ansaitusti raikuvat aplodit, jotka pakottivat vielä encoreenkin.

Mies tosin huomasi kirkkokonsertissa yhden puutteenkin. Hänen mielestään kirkossa pitäisi aina olla esillä myös Jumalan Sana tavalla tai toisella, olkoonkin kyse konsertista. Ei se minuakaan olisi haitannut, Jumalan Sana.