Nyt kun sain purettua kuvasumaa, niin voisin jotain työn alkamisestakin kirjata. Päätin kuitenkin valita jotakuinkin positiivisen lähestymistavan. Tässä vaiheessa. Nimittäin. Koska en tiennyt vielä viikonloppuna kakkoskouluni lukujärjestyksistä, siis siitä, milloin siellä mua tarvittaisiin, niin lupasin päivänavauslistojen tekijälle, että mulle sopii tällä tietoa mikä hyvänsä aamu yhtä lailla. Rehtori yleensä aloittaa jaksot, mutta jälleen sain - kuten osasin arvata - heti seuraavan eli tämän aamun päivänavausvuorokseni. No, eilen sitten selvisi, että tänä aamuna mulla olisi ensin opettajainkokous kahdeksalta kakkoskoululla, sitten se päivänavaus viittä vaille yhdeksän ykkösellä eli yläkoululla ja sitten yhdeksältä ensimmäinen oppitunti kakkoskoululla. Ratkaisin asian siten, että sidoin aamulla pyörän auton takakoukkuun telineeseen ja suhauttelin koulujen väliä kypärä päässä ja KD:n heijastinliivi päällä. (Uskallan väittää, että pyörä on nopeampi kuin auto - saati kävely - tuolla reilun puolen kilometrin matkalla.) Opettajainkokouksessa mainitsin, että myöhästyn hiukan aloituksesta.

By the way, lainasin Pratchettia päivänavauksessa, sitä kohtaa, missä onttu Masklin kuvailee, miten voi selvitä mahdottomista tehtävistä (pilkkomalla ne ensin hyvin vaikeisiin  tehtäviin, joista jokainen vuorostaan jaetaan hirvittävän rankkoihin jne...) Paha kyllä rehtori hengitti niskaan, kun hänen piti valistaa kovakorvaisia oppilaita kirjastoremonttialueella kulkukiellosta, joten jutun juju taisi jäädä rivien väliin.