Tämän päivän Kalevassa oli jälleen juttua kirkosta eroamisesta, haastateltuna pari nuorta, toinen seurakunta-aktiivi ja toinen vastikään rahan takia eronnut. Lehden mukaan monille eroajille kyse on paljolti rahasta, ei niinkään kirkon opista. Ihmiset kokevat, että heidän senhetkisessä elämän tilanteessaan kirkolla ei ole heille mitään erikoista tarjottavana, joten suotta maksaa kirkollisveroa. Lehdessä oli vielä lyhyesti lueteltuna kirkon "jäsenedut", kummius, kirkollinen vihkiminen sekä hautaus ja luottamustehtävät.

Jälleen kerran polttelee kirjoitella vastine, sen verran juttu kiihdytti verenkiertoa, mutta omaan blogiin kirjoittamiselle on huomattavasti matalampi kynnys, vaikka teksti ei sitten kohdettaan tavoitakaan.

Ihminen on toki aina ollut itsekäs, mutta kyllä se ominaisuus nykyisin korostuu ja lyö leimansa aivan kaikkeen ihmisen toimintaan ja ajatteluun. Nytkin siis ajatellaan, että kirkollisveroa vastaan pitäisi itselleen saada palveluita, hyödykkeitä, viihdettä tai muuta ns. vastinetta. Eikö tosiaankaan tulla ajatelleeksi, mitä kaikkea seurakunnat voivat tehdä ja tekevät verorahoilla. Rahassa ei voida edes mitata sen ennaltaehkäisevän työn arvoa, jota tehdään vaikkapa lukemattomissa päivä-, perhe- ym. kerhoissa. Tai ajatellaanpa kaikkea sitä diakoniatyötä, josta on viime aikoina tullut yhä pitempi jatke kuntien sosiaalityölle.

Aivan yhtä kovasti kuin haluan pitää kiinni suomalaisesta korkeasta sosiaaliturvasta, jossa kaikista pidetään huolta varallisuudesta riippumatta, aivan samalla vakavuudella ja paljolti samoin perustein soisin valtionkirkon pysyvän, ja mahdollisimman monen edelleen osallistuvan seurakuntien työn tukemiseen.

Vaikka kenties suuri osa nurisee veronmaksuja vastaan, niin älkäämme siltikään toivottako tervetulleeksi Ameriikan mallia sen kummemmin sosiaaliturvan kuin kirkon jäsenyydenkään suhteen.

Alas pimeä työ ja harmaa talous!!

 

Tänään alkoi jokavuotinen yhteisvastuukeräys, kohteena mm. maahanmuutajien työllistymisen tukeminen, johon keräystuloista menee 20%. Jos keräykseen osallistuja saisi valita oman kohteensa (ulkomainen kohde - 60% - tänä vuonna on ainakin Bangladesh, joka vuosi menee osa myös omaan diakoniatyöhön, 20%), niin maahanmuuttajien opettajana kohdentaisin tällä kertaa oman osuuteni nimen omaan heidän auttamiseensa.