Armas ystäväni Anne on kirjoitellut mm. omassa blogissaan, miten vierasta kilpailu hänelle on. Vaikka me olemme ystäväni kanssa monessa suhteessa varsin erilaisia, niin tuo kilpailuvastaisuus on meille yhteinen piirre (ja on niitä muitakin).

Tänään tärsyynnyin tavattomasti, kun kuuntelin, miten yksi pomo kertoi suureen ääneen, miten hän oli saanut nolattua toisen pomon. Ei hän asiaa noin ilmaissut, mutta sanoipa rehvastellen, että oli muistanut koko ajan muistuttaa toista omasta etevyydestään ja (kuvitellusta, jos multa kysytään) paremmuudestaan.

Ei luulisi niin isokokoisen ja -äänisen ihmisen tarvitsevan pönkitystä egolleen toisia mollaamalla ja polkemalla.

Tai sitten sen oli tarkoitus olla huumoria. Tai yhteishengen nostatusta, me vastaan noi. No, minähän kuulunkin noihin, enkä meihin.