Ystäväni Anne kertoi tänään karseasta koiraunestaan. Minäkin näin eläimellistä unta edellisyönä. Olin olevinani lapsuuden kodin takamarkiilla ja katselin navetalle päin. Navetan ja tunkion välistä lompootteli iso harmaa susi kohti toiskaa. Ajattelin, ettenpä olekaan ennen päässyt näkemään sutta luonnossa. Olin oikeastaan ihastuksissani, enkä lainkaan peloissani. Mutta unen toisessa näytöksessä asetelma oli muuttunut. Poljin pyörällä ylämäkeen, joku pikkulapsi jopparilla, susi kintereillä. Totta kai se sautti meitä. Kohta jo olimme toistemme kimpussa, yritin hakata sen päätä keinutuolin jalkaan (vai olisikohan sen pitänyt olla pyörän poljin?).

Herättyäni totesin, että taas käteni olivat olleet huonossa asennossa. Silloin yleensä aina näen takaa-ajounia. Mutta työkaverini tiesi kertoa, että unessa ylöspäin kulkeminen tietää hyvää, ja lapsi merkitsee ihmettä. Mutta mitä susi merkitsee, sitä hän ei tiennyt. Ei tuo unentulkinta mitenkään metttään mennyt, jokainen päivä on uusi ihme. Mutta toisaalta tiedän, että susi saattoi hyvinkin tulla navetan taakse sen takia, kun eräs oppilas kertoi vähän aikaa sitten, että he olivat nähneet Ruukin keskustassa suden, joka tuijotti heitä keskellä tietä. Ja kyllä valvemaailmassa poljen harva se päivä ylämäkeen, ja raskasta se on aina, vaikkei ketään kyydissä istuisikaan.