... ja tässä tapauksessa stressin laukeaminen ilmeni sen koko loppusyksyn ajan vaanineen flunssan läpimurtona.

Jouluaamun molemmissa jumalanpalveluksissa olin vielä kuoron mukana laulamassa, mutta Saloisten kirkon parvella alkoi jo tuntua kuumeen nousua enteilevä vilutus. Ja kyllähän se iltapäivän mittaan nousikin 38 asteeseen. Unentokkurassa olin lukemasta hyvilläni, koska vanhasta kokemuksesta arvelin, että kunnon lämmönnousulla tautivuoteelta noustaan ripeämmin.

En nyt sitten päässyt mukaan tapaninajelulle mummolaan. Myös nuorimmat lapset jäivät kotiin rotumaan, kas kun tautibasilleja sinne ei saisi kiikuttaa. Taivaan Isä varjelkoon miesväkemme matkaa joulunviettoon sukulaisiin.

Sää lauhtui yön aikana ja aamulla olivat sulaneet jo kaikki jäätähdet, jotka näkyivät joulutervehdyskuvassa. Viime vuonnahan pääsin ripustelemaan tähtiä vasta uuden vuoden tietämillä, kun koko joulun ajan oli suojasää. Tai siis lämpöasteita, suojasäähänhän liittynee lumikin, jota ei viime joluna näkynyt. Siksi tänä jouluna ilo lumesta oli sitä suurempi.