Tämän koulupäivän haluan tallettaa muuallekin kuin mieleni syövereihin yhden lauseen takia. Kuusivuotias tyttö sanoi minulle ruokapöydässä vastapäätä istuessani: "Aila, sä oot ihana." Vastasin: "Se oli nätisti sanottu, Sinäkin olet ihana, kun sanot noin nätisti."

Luultavasti tytölle tuli mieleen sanoa tuollaista kuunneltuaan poikien keskustelua samassa pöydässä ja minun kommentointiani pojille. Eskaripojat siinä mahtailivat sillä, että uskaltavat katsoa tappovideoita, eikä tunnu missään, ei tule edes painajaisia. Kerroin pojille, että meitä ihmisiä on siinäkin suhteessa erilaisia, että toisiin vaikuttaa herkemmin ja että sen takia ei tarvitse yhtään lällätellä niille, jotka eivät kestä katsoa sellaisia. Tunnustin, etten itsekään pysty katsomaan ilman, että ne vaikuttaisivat minuun ja jatkoin vielä, että me saamme ollakin erilaisia. Pikkutyttö koki ilmeisesti saavansa tukea. Hän oli minulle kertonut, ettei heillä kotona saa katsoa tappelupelejä. Tunnen tytön äidin, hän oli viime vuonna työparinani, ja iloitsen kaikista hänen kaltaisistaan fiksuista ja vastuullisista vanhemmista. Ja heidän ihanista kullannupuistaan. Niin kuin toki niistäkin pikkupojista, jotka haluavat kovasti olla rohkeita sankareita.   

Aloitimme tänään hyvin ansaitun hiihtoloman. Toivon siunattua lomaa pikkukoululaisilleni ja heidän perheilleen.