... Muuten tänään oli kuitenkin taas oikein mukava ja antoisa päivä. Omaa egoani taitaa pönkittää se, että saan kokea olevani tärkeä, tuttu ja turvallinen ihminen maahanmuuttajalapsille oudossa kylmässä maassa.

Huumoriakin voi viljellä, vaikkei yhteistä kieltä vielä paljon olekaan.

Varsin kuvaavaa on se, että isot mamuoppilaat eivät malttaisi lähteä koulusta vielä kolmelta. Ehdottivat tänäänkin, että olisimme kymmeneen tai yhteentoista saakka. Viesti kuului näin: "Ei kolme! Kymmenen!"

Ai mitäkö se kuvaa? Sitä, että koulussa on heille mielekästä tekemistä, virikkeitä, kavereita.