Näin vaalien lähestyessä törmää normaalia useammin politiikan- ja poliitikkojen vastaisiin mielenilmauksiin. Tavallisesti kiltit kanssaeläjät saattavat manata poliitikot ties minne nahkurin orsille tai Siperiaan.

Tänään kirkossa pappi opetti rippikoululaisille, että meissä kaikissa on Elämän Pyhyys, jota kenelläkään ei ole oikeutta toiselta riistää, ei tappamalla, väheksymällä tai millään muullakaan tavalla. Ajattelin silloin poliitikkoja, noita usein vihattuja ja parjattuja. Miksi niin helposti unohtuu, että julkisuuden henkilötkin ovat Ihmisiä, joilla on Elämän Pyhyys. Poliitikot niputetaan kaikki saman pupun jauhajiksi, vaikka jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö.

No, mitä se minua liikuttaa? Istun työmatkani Rouva Valtuutetun vieressä, maailmaa yhdessä parantaen, toinen Rouva Valtuutettu on muuten vain hyvä ystäväni. Mukavia fiksuja rouvia kumpikin, joilla on omat elämäntlanteensa kipuineen ja iloineen. Itsekin olen jonkinasteinen aktivisti politiikassa, vaikka ihan pikkutekijä. Kaipa pikku piskikin älähtää, kun kalikka kalahtaa.

PS. Piti vielä palata tänne lisäämään sellainen itsestäänselvyys, että papin sanat aiheuttivat piston omassatunnossani. Sen kauemmas ei tarvitse mennä kuin itseensä, löytääkseen toisten ihmisten, ainutlaatuisten yksilöiden väheksymistä ja jopa halveksimista. Herra, armahda meitä!