Sain perjantaina yhden ja tänään toisen ystävänpäiväkirjeen postiin. Pitkästä aikaa kävin keskustassa, iltaopintoihin rientävä mieheni antoi menokyydin mulle ja pyörälle. Oli kiva poiketa ihmisten ilmoilla, tuttuja ja muutenkin ystävällisiä kasvoja vilahteli jopa enemmän kuin eilisellä hiihtoladulla. Jälkeenpäin kyllä mietin, johtuivatko ihmisten hymyilevät kasvot marketissa siitä, että irrotettava pyöränlamppuni oli saattanut unohtua palamaan taskussani. Sitä sykkivää valoa, jota nykyisin led-lampuissa näkee.

"Te olette maailman valo!"  - ja sitä rataa.