<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Alan pitää puutarhapäiväkirjaa, mutta se tulee pitämään sisällään myös huonekasvit.

 

Ensimmäiset muistiinpanot 7.5. Oli ensimmäinen oikea kevätpäivä. Lähdin kovalla tohinalla puutarhaan aikeissani siistiä loput perennapenkit sekä istuttaa pääsiäisen narsissit ja viikonlopulta jääneet persilja-, tilli- ja salaattiruukut. Mutta silmiini osui takapihalla portin naulassa roikkuva variseva jouluinen ovikranssi. Aloinkin hajottaa sitä alkutekijöihinsä, loput koristeet taskuun, rautalanka kerälle, kuusenhavut kompostikasaan ja jäljelle jäänyt pajurengas jemmaan palautettavaksi takaisin Sinikalle, kranssin tekijälle. Saattaa olla pähkähullua tuhrata aikaa tuollaiseen, mutta en mahda - enkä haluakaan mahtaa - mitään kierrätysperiaatteelleni.

Kaupan salaattiruukkujen jälkikasvatuksesta on enimmäkseen huonoja kokemuksia, yleensä niiden juuret mätänevät, etenkin jos olen yrittänyt kasvattaa niitä kukkaruukuissa ikkunalla. Talvisaikaan. Nyt halusin yrittää luoda niille mahdollisimman hyvät kasvuedellytykset. Niinpä pupersin saksilla varovasti napsien muoviruukkujen palasia irti juuriston ympäriltä. Vapautettuani ne kahleistaan tohdin laittaa kylmää kestävän persiljan suoraan kasvimaalle, mutta muut istutin isoihin ruukkuihin ja nostin kasvihuoneen puolelle. Oliko se epätoivoista, jää nähtäväksi. Vielä eilen lollo rosso näytti varsin terhakalta. Ei näyttänyt moittivan edes kasvihuoneessa kököttävän ruohonleikkurin katkua.
Mutta perennapenkit jäivät siltä erää, kun tuli lähtö syntymäpäiville. Tuohippuolin mies kertoi siistineensä ne ehkä liian rajusti, kun pikkusydämen alkuja oli irronnut roskien mukana. Mutta ei huolta, vähällä ei niitäkään lannisteta.