Mies yllätti konserttilipuilla. Tosin olin ehdotellut ja muistutellut jo pitkään, joten ei kai hän raaskinut tai tohtinut olla hankkimatta meille lippuja eiliseen Maaritin konserttiin Raahe-salissa. Olipa vielä valinnut paikat eturivistä, onnennumeromme kohdalta. Niinpä kiireesti koulun jälkeen ruuan- ja ittensä laittoon. Kysyin miehen mielipidettä, kun olin ajatellut pukeutua siihen uuteen tilaus/harjoitustyönä Lybeckerillä tehtyyn juhlapukuuni. Kulta arveli, että Maarit ja Sami ovat varmaankin farkuissa, että minäkin voisin pukea farkut ja villapaidan (niin kuin joku Tuutikki, höh!) Onneksi tytär tuki minua, innostui kovasti juhlapukuajatuksestani, koska hänenkin mielestään se on upea. Nauroin huvittuneena mutta otettuna, kun tytär sanoi, että kyllä äidin pitää pukeutua arvonsa mukaisesti, koska hän on äiti. Mies kysyi sitten, että pitäisikö hänenkin pukeutua äidin arvon mukaisesti... Niinpä menimme juhlavaatteissa molemmin. Kyllä täytyykin olla aika arkinen tilaisuus, että menen Raahe-saliin arkivaatteissa, se on sentään arvokas, tyylikäs, kaunis ja juhlallinen konserttisali, parasta uutta Raahea.

Kun bändi (Antti Ikola, Heikki Laine, Mikko Kaakkuriniemi, Sami ja Maarit Hurmerinta) asteli lavalle suosionosoitusten saattelemana, supatin vierustoverilleni, että oikeassa olit, Maaritilla on farkut. Mutta pusero oli kyllä juhlallinen hänelläkin. Muusikot vetivät upean pitkän setin ilman väliaikaa, vain Maaritin lyhyin spiikkauksin. Aluksi soittivat biisejä uudelta levyltä. Suosittelen levyä "Kun yö saapuu" kaikille, jotka diggaavat Maaritin musaa. Luvassa tuttuun tapaan mukava kirjo eri tyylilajeja, melodista, koskettavaa, rokahtavaa, huumoria, bluesia, syvällisyyttä, kantaaottavia ja puhuttelevia sanoituksia. Nyt mä pidän tauon kirjoittamisessa, kun lauantaisiivo on vielä kesken ja nälkäkin kurnii taas, mutta jatkan aiheesta ja muustakin tuohippuolin.