<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nyt nolottaa, kun taannoin puoluekokoustäpinässä kirjoittaessani arvailin Antti A. Riikosen toisen etunimen alkukirjainta aivan metsään. ”Miten voi opettajaihimiseltä olla nuon pukstaavit hukassa?” kysyn lainaten itseäni. No, nyt kirjoitin muistiin, etten enää unohda. Paninpa merkille, että Antti A:sta löytyy armottoman poliitikon ja huuliveikon lisäksi romanttinen herrasmies. Tummassa puvussaan valkovuokkokimppu kädessään hän oli kuin sulhanen kosioretkellä. Puoluekokouksessa puolue ennen kaikkea; kukat oli tarkoitettu yhteiseksi iloksi koristamaan puheenjohtajien pöytää.

 

Olla täpinässä = olla veuhkuissaan, siis innoissaan, levottomassa ja innostuneessa odotuksessa, tutinassa, tärinässä. Lapsuudenkodissa sanan verbimuotoa käytettiin lehmistä, jotka ”täpistelivät”, kun ne halusivat joko tulla pian lypsetyiksi tai päästä nopeasti laitumelle navetasta.

 

Turun puoluekokoukseen palaan heti huomenissa, tänä iltana nautin Forrest Gumpin viehättävästä seurasta.