Vietnamilaisystävä soitti eilen illalla ja halusi purkaa pahaa mieltään. Hänen pieni kissansa Sanni oli kuollut. Väkivaltaisesti. Naapuri oli päästänyt ison koiransa vapaaksi ja kissan kimppuun. Jotkut olivat yrittäneet pelastaa kissaa, mutta koira oli ollut todella vihainen. Ulkona oli myös lapsia todistamassa kissan teurastusta, tänään he koulussa kertoivat minulle näkemäänsä. Puhelimessa ystäväni pyyteli minulta anteeksi sanojaan, kun hän ihmetteli suomalaisten rasistisuutta. Koiranomistaja ei ollut osoittanut katumusta eikä pyytänyt anteeksi, vaan oikeuttanut tekonsa toteamalla, että kissatkin tappavat pikkulintuja ja ettei kissojenkaan saa antaa kulkea vapaana.

Kun joku ottaa oikeuden omiin käsiinsä, siitä jää yleensä veristä jälkeä. Ystäväni pieni tytär itkee rakasta leikkitoveriaan.

Oliko kyse rasismista vai ylipäätään kylmyydestä ja julmuudesta, samapa tuo, ne ovat sisäkkäisiä asioita. Rasisimi on eräs ihmisen pahuuden ilmenemismuodoista.