<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tänään sataa ja aion leipoa nisua ja pienen annoksen haamaninkorvia. Muistin ajan, jolloin meillä kotona oli vielä pärekatto. Silloin äidillä oli kesäisin tapana ajoittaa leipominen juuri sadepäiviin, niin ettei tarvinnut pelätä, että kipinä savupiipusta sytyttäisi katon. Hän oli myös kertonut eräälle kyläläiselle leipovansa aina kun sataa. Eräänä hyvin sateisena kesänä Mertsi oli sitten todennut, että kyllä taitaa Tertulla olla nyt paljon leipää…

Mutta muistan sellaisenkin kesän, ettei sadetta näkynyt ei kuulunut. Lopulta oli leivottava, ja silloin me lapset seisoimme ulkona kipinämikkoina, puutarhaletkulla ruiskutimme vettä katolle.