Kahden pyhän viikonloppu oli hektinen kristillissosiaalisesti, mitä se sitten lieneekään. Sitä, että pyhäinpäivän aamuna olimme ensin siellä Saloisissa Kimmo-pappia kuulemassa. Jumalanpalveluksen jälkeen entinen kuoronjohtajamme emeritus Tuomo halasi kaikki urkuparvelta laskeutuvat enkelinsä. Kirkosta kotiin palatessa poikkesimme miehen kanssa Seijan luona kirkkokahvilla. Kiireen vilkutesta kotia ruuan laittoon (teriyakilohi onnistui ja meni kuin kuumille kiville miehen epäilyksistä huolimatta) ja illaksi uudestaan kirkkoon kuoron kanssa laulamaan.

Perjantai-iltana ylistyslauluharjoituksissa olin kysynyt Lauri-papilta, tarvisiko hän sunnuntaina tekstinlukijoita. Lupasi tarvita ja vaikka vastausmusiikin esittäjääkin, kun ylistysryhmämme ei ollut pääsemässä ex tempore, koska johtaja oli estynyt. Tsekkasin samantien tekstit ja sanoin Laurille, ettei yhtäkkiä tullut mieleen sopivaa biisiä, joten jätetään se vastausmusiikki. Kotona sitten löytyikin eräs Simojokinen, joka oli suoraan psalmista 139. Otin sunnuntaina laulukirjan mukaan ja ajattelin ehdottaa kanttorille, että hän voisi laulaa sen tuosta vaan. Ei luvannut, kun ääni oli kuulemma huonossa kunnossa. (Mitä parempi laulaja, sitä korkeampi itsekritiikki, arvioi allekirjoittanut amatööri...) Ei se mitään, otetaan sitten kolmen vuoden päästä tuo laulu Jedidojen kanssa vastausmusiikiksi, kun siis jälleen on vuorossa toinen vuosikerta. Enpä arvannut lukuhommiin kysyessäni, että Raahen kirkosta onkin radiointi Pookiin. No, ei se mitään. Eikä sekään, että sanoin Raamatun kohdan vähän hassusti: "jakeesta ensimmäinen jakeeseen kymmenen...." Emeritus kirkkoherra kävi kirkkokahvien alussa meitä kiittämässä, että hyvin kuului yläparvellekin meidän lukemiset. Sanoin, että siksi mä aina olen hingunnutkin tekstejä lukemaan, kun tiedän, että ääntä riittää. Ja verkkaisuutta arktikulointiin... (No niin, häjysiskoo, pääsinpäs lukemahan, kun sinne ittiäni tyrkytin.) Kirkkokahveilta taas kiiruusti kotiin ruuanlaittoon, soitin esikoiselle jo ennen kotiinpaluuluistelupyöräilyä ja kehotin aloittamaan perunoiden kuorimisen. Uuniperunat, kalapuikot, kermaviilikastike, jäävuorisalaatti ja uuniin tietty isänpäivän täytekakun pohja paistumaan pottujen jälkeen.

No sitten neljältä oli vuorossa Christian Fellowship, englanninkielinen raamattuopetus (the first Corinthian, chapter 12) ja muutamia Negro spiritualeja englanniksi. Seitsemältä lähdettiin kotiin.

Pyhän aktiivisuus jatkui vielä eilenkin, kun pianotunnilta ajettiin suoraan seurikselle, puoli tuntia etuajassa, kun lähetyspiiri alkoikin vasta puoli seitsemältä. Mies ehti harjoitella pianoläksyä ja minä aloittaa tilkkupeiton lapun kutomisen. Mies kirjoitti näistä myös omaan blogiinsa, toivottavasti en toistanut liikaa.

Nyt on sitten lumi sulanut, ja pääsisi taas hakemaan hakoja ja peittelemään perennoja, jos vain päivännäköä riittäisi.