Nuorin ja kenties velmuin veljistäni aikanaan väänteli tutun joululaulun sanoja: "Nosta, koira, jalkaa"... Jokin aika sitten jo olin kirjoittamassa joululauluista, mutta silloin kirjoitus katosi. Yritän nyt uudelleen. Kirjoitin raakasti yleistäen, että amerikkalaiset ja ruotsalaiset eivät osaa tehdä kunnon joululauluja, vain yltiöreippaita pilipalirenkutuksia tai rekitunnelmointia. Edelleen väitin, että suomalaiset, ranskalaiset ja englantilaiset sen sijaan ovat osanneet tehdä klassikoita. Mutta kyllä suomalaisiltakin syntyy joutavaa tonttuilua, nassuttelua ja hömppätunnelmointia. Vaikka lapsesta saakka olen salaisesti rakastanut Frediä (siis Eeva-Riitta Siitosen Matti-puolisoa), niin en jaksa hänen Tonttu Torvistaan. Enkä missään nimessä Lumilinnaa.  Oikeastaan en osaa tällä hetkellä kuunnella kuin Ylen ykköstä, ei ole pelkoa, että sieltä alkaisi soida jouluiskelmät. Jatkan vielä toisella joululauluaiheisella jutulla myöhemmin. Tosin tästäkin jo lienee tullut selväksi, että niin kuunneltavaksi kuin laulettavaksi mulle kelpaavat vain sellaiset joululaulut, joissa on rohkeasti esillä joulun kristillinen sanoma ja joissa lisäksi on tuiki kelvollinen melodia.