<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olen pitänyt itseäni optimistisena realistina, mutta unimaailma puhuu toista. Enpä taida suuria toiveajatella ainakaan ihmisluonnon kehittymisestä, koska unissanikin puran pettymystä ja jopa raivoa edelleen yhtä itsekkäänä ja lyhytnäköisenä pysyvää ihmisotusta kohtaan.

Näin unta, että maasta oli lähetetty pieni siirtokunta asuttamaan kaukaista planeettaa, jonka olosuhteet vastasivat Maa-kotiamme. Eivätköhän vaan jotkut alkaneet saastuttaa ja sotkea tätäkin uudenuutukaista soppea, jonka piti kai olla pakopaikka pois tuhoutuvalta Maapallolta. Myös kähmintä ja hyvä veli-systeemi pelasi täydellä tehollaan. Jos oli rahaa ja valtaa, sai yhteiskunnan kustantamia etuisuuksia.

Folk-laulaja Fredi lauloi kauan sitten "Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan." Ja pöh, sanoi sotamies Ryhmy. Ei muutu paremmaksi mikään, ei.

 

 Tunnistin, että se pullojen veteenheittely uniini tuli siitä, kun kuuntelin Tuomari Nurmion arviota Helsinkiin makasiinien paikalle suunniteltavasta vesialtaasta. Että se täyttyisi kuitenkin roskista eikä joutsenista.