Teki vielä mieleni kertoa vähän lisää Muonion matkastamme, tarkemmin retkestämme Metsähallituksen Vuontisjärven autiotuvalle. Autiotupa näytti tällä kertaa tavallista siistimmältä, ja sielläkin olisi ollut hella, mutta silti valitsimme tulenteko- ja lämmittelypaikaksi kodan, vaikka se oli varsin siivottomassa kunnossa. Kun mies sytytteli notskia, minä kävin lainaamassa tuvan puolelta harjan ja kiffelin kootakseni enimpiä risuja ja kekäleitä lattialta ja laverin alta pois. Mutta kappas vain, luutani kolisi laverin alla alumiiniin, muoviin ja lasiin. Puulaatikon taakse laverin alle oli piilotettu kaikensortin törppöjen kaikensortin törppöjä. Koska minulla oli lähes tyhjä reppu, keräsin sinne niin alumiiniset kuin muovisetkin tyhjät juomatölkit ja -pullot, lasisia en aikonut viitsiä minäkään toisten jäljiltä pois raahata, kun muutenkin sitä kantamusta meillä olisi kotimatkalla. Mies arvelikin, että kyllä Metsähallituksen miehet voivat lasipullot mennessään pois viedä, kun joskus käyvät paikkoja tsekkaamassa, mönkijällä tai moottorikelkalla. Mutta ei niitä silti pitäisi sinne jättää! Niin autiotuvan kuin kodan ja ulkovessankin ovissa ja seinillä on selkeät ja tarkat ohjeet tuvalla vieraileville. Ja heti monella kielellä, ettei tarvita kuin lukutaitoa ja vähän älliä päähän. 

Ulkovessassa oli kuivikeastia kutakuinkin tyhjä - paitsi että sinne jotkut hassut naiset olivat pudotelleet sellaisia roskia, joita tavallisesti jätetäänkin vesiklosettivessojen kannellisiin roskiksiin. Mutta kuten sanottu, roskia koskevat ohjeet olisivat kyllä olleet näkösällä ja luettavissa. Kun olimme kahvimme keittäneet, hain nuo mainitut kuivikeastiaan kuulumattomat jätteet ja poltin ne kodan hiilloksella. Liiveristä löysin vähäisen määrän sahanpurua, jota sitten lapioin kuivikeastian pohjalle, ikään kuin viestiksi kauniin puisen laatikon oikeasta käyttötarkoituksesta. 

Autiotuvalla on kompostorikin. Kun tyhjäsin sinne kahvinporoja, löysin sieltä lisää muovipulloja, jotka tietenkin lippasin reppuuni. Mainittakoon, että takaisin kotimökille päästyäni pesin nuo kaikki saastaiset tölkit ja pullot ennen kuin pakkasin ne muovikassiin ja kauppaan raahattavaksi. 

Ja tämä nyt verottajalle tiettäväksi. Minä en aio maksaa puolta kopeekankillinkiä keräämistämme ja kauppaan palauttamistamme palautuspulloista ja tölkeistä. Kahdestakaan syystä:

Ensiksikin, onko kuunaan kuultu hullumpaa veroehdotusta? Ketkä niitä pulloja tavallisesti keräävät? Ne, jotka kipeästi tarvitsevat lisätienestiä nauttiessaan mitätöntä eläkettä taikka työttömyystukea. Ja eikö ympäristön siistiminen ja kierrätettävien materiaalien uusiokäyttöön saattaminen olisi ennemminkin palkittava kuin rangaistava teko ja eikö siihen pitäisi vielä enemmän kannustaa kuin tappaa jo olemassa oleva keruuharrastus?

Toiseksi, meidän ei ole tarkoitus itse pitää pullojenpalautuksesta kertyneitä huimia rahasummia, vaan ne lahjoitetaan Kuusamon ETRA:lle Karpalo-Kasvisravintolahankkeen hyväksi. Lahjoitetuista keruurahoista ei kuulemma tarvitse maksaa veroja. 

Niin että siinäs kuulit!